Mä tein jotain aivan ennen kuulumatonta viime yönä, olin Vienon ilmaisutapaa käyttäen ´tosi rohkea kisu´. Mä nukuin nimittäin melkein mamin kainalossa! Ihan mamin kyljessä kiinni, mitä en koskaan aiemmin oo uskaltanut tehdä. Oon kyllä aiemminkin nukkunut sen jalkojen vieressä, ja jalkojen päälläkin, mut en kyljessä kiinni. Vieno nukkui mamin toisella puolella sen kyljessä kiinni, ja mami nauroi että se on ihan kissojen saartamana. Mutta sekin tykkäsi kun mäkin uskalsin nukkua siinä sen viekussa.

Tänä aamuna Vieno sai Vieno Viitapiru -kohtauksen. Se saa niitä aina välillä. Sillon on kuin uskomaton määrä patoutunutta energiaa purkautuisi suunnilleen kymmenen minuutin aikana. Se juoksee kuin hullu ympäri asuntoa; olkkarista makuuhuoneeseen ja kunniakierros sängyn päällä, lisää vauhtia ja olkkarin sohvan (tai mahdollisesti molempien sohvien) yli eteiseen, sieltä taas vauhtia eteisen matosta (joka tämän jälkeen on vaan yhtenä myttynä) ja taas viivana makuuhuoneeseen.
Silloin on parasta pysytellä poissa tieltä!

Kevätterkuin, Milla

Tässä vähän vanhempi Vieno Viitapiru -kuva: