Heipä hei taas! Meidän sihteeri on saamaton laiskiainen, ja niinpä koko kesä vilahti huiskis vaan ilman että saatiin tänne yhden yhtä kirjoitusta. Oon vakaasti sitä mieltä, että äiskän olis korkee aika hankkia sellanen näppäimistö mille meidänkin tassut sopis, et päästäis kirjotteleen useammin!

Kesä siis tuli, oli ja meni. Äiskän mielestä mitään kesää ei oikeen ollutkaan, kun ilmat oli kuulemma niin kehnot, mutta kyllä meillä oli ihan tarpeeksi kesä. Parvekkeella oli ihanan lämmin ja hyvä vaan ettei ollut liian kuuma. Nyt onkin taas ihan tylsää, kun äiskä pitää parvekkeen ovea suurimman osan ajasta kiinni - tulee kuulemma kylmä. Kesällä parvekkeella oli melkeen koko ajan joku kissa; nukkumassa tai leikkimässä tai tarkkailemassa pihan tapahtumia. Ja yritti noi ahneimmat vähän maistella äiskän parvekekukkiakin, mutta ihmeen rauhassa saivat koko kesän kuitenkin olla. Tässä vähän kuvamateriaalia parvekkeelta, vaikka äiskä on kyllä ollut saamaton laiskiainen myös valokuvaamisen suhteen:

1915239.jpg1915248.jpg1915257.jpg
Vesileikit on ihan ykkösjuttu, joista mun esimerkkiä seuraamalla ovat kaikki kissat innostuneet.

1915261.jpg
Äiskän kauniit kukat keväällä, joiden olemassa oloa kunnioitimme, ja nyt niistä on kasvanu ainakin viis kertaa isompi puska!

1915245.jpg
Kerrostalokissan eräs tärkeimmistä tehtävistä on tietenkin kerrostalokyttäys!

1915426.jpg
Ja kissan elämään kuuluu luonnollisestikin myös nukkuminen, ja kamun kyljessä se on kaikista kivintä!

Kisu ja Anton eivät vieläkään ole löytäneet kotia, tuntuu siltä ettei kukaan kaipaile aikuista kissaa, ei ainakaan maatiaista... Jos joku teistä lukijoista kaipailee joukkoonsa leppoisaa herrasmieskollia tai sähäkkää tyttöenergiaa, niin Antonin ja Kisun kuvaukset löytyvät täältä.

Mitäs muuta meidän kesään kuuluikaan... Ai niin, muutama vähän ikävämpi juttu. Kesäkuun lopulla Kisulla todettiin paksusuolen tulehdus, joka veti pienen peikkotytön ihan vaisuksi. Ankeat ajat koittivat etenkin antibioottikuurin aikaan, jonka Kisu sai kahdeksi viikoksi. Voin sivusta seuranneena vannoa, että kaikki mahdolliset konstit ja keinot kokeiltiin, eikä mikään tehnyt lääkkeen antamisesta helppoa. Kaiken maailman herkkuihin sitä yritettiin piilottaa, kokeiltiin VMP:t ja Nutriplussat, jopa maksapasteija. Lopulta Kisu lopetti kokonaan syömisen, luuli varmaan että äiskä yrittää myrkyttää sen. Tahnaan sekoitettuna tassuun pyyhkäiseminenkään ei oikein onnistunut, ja veteen liuotettuna antibiootti tuli samantien vaahtona takaisin suusta ulos. Loppujen lopuksi helpoimmaksi, joskaan ei helpoksi, keinoksi osottautui se, että kissa käärittiin peittoon tai pyyhkeeseen, ja pilleri joko kieritettiin voissa ja tyrkättiin mahdollisimman syvälle suuhun, tai murskattiin Nutriplussaan sekaan ja pyyhkäistiin kielelle. Toisinaan äiskä sai jonkun kaverinsa apuun, ja silloin kaikki kävikin kädenkäänteessä, mutta yksinään se oli kyllä jokainen annos sellaisen työn ja tuskan takana, että sekä äiskä että Kisu päästivät syyyyyvän helpotuksen huokauksen kun kuuri oli ohi. Vielä pitkään kuurin jälkeenkin Kisu oli vaisu ja tahtoi olla omissa oloissaan; ei halunnut leikkiä eikä edes nukkuakaan meidän muiden kanssa. Nyt se on kuitenkin jo taas oma itsensä, leikkii hiiruloilla ja tulee välillä viekkuun nukkumaan.

Kisun lisäksi myös meikäläinen joutui lääkäriin, kokonaista kolme kertaa kesän aikana. Ekalla kerralla poistettiin hammaskiveä, ja lääkäri totesi, että poskihammas heiluu siihen malliin, että se pitäisi napata kunnon nukutuksessa pois. Loppujen lopuksi seuraavalla käynnillä kiskaistiinkin viisi hammasta, ja diagnoosiksi tuli parodontiitti - hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Nykyään joudunkin hampipesulle joka ilta, jotta parodontiitti ei pääsis enempää tekemään tuhojaan. Äiskä on kyllä kuulemma ollut tosi ylpeä musta, kun oon antanut harjata hampaita niin nätisti. No totta mooses annan, jos toinen vaihtoehto on vellilinja! Tänään saatiin suikalelihaa ja se oli kyllä niin hyvää, että jo pelkästään sen takia kannattaa pitää hampaistaan huolta! Milläs sitä lihaa muuten jyystäisi.
Sen verran monta kertaa on tämäkin kissa pienen elämänsä aikana pistetty tainnoksiin, että eläinlääkärikammon oon kyllä saanut. Siitä nukutuksesta tulee niin samperin huono olo! Nykyään jo autossa mulle tulee huono olo, ja kuolaa tulee suupielistä enemmän kun kerkeen nieleskellä. Ja sainpa muuten nyt kesällä sen hampaanpoiston jälkeen lääkärissä kunnon kilahduskohtauksenkin, ja tarvittiin kolme ihmistä, että saatiin multa tassuun unohtunut kanyyli pois. Luulin että ne meinaa nukuttaa mun uudestaan, ja en todellakaan ollut aikeissakaan antaa niiden tehdä niin. Eläinlääkäriin jouduin sitten vielä kolmannenkin kerran, kun käytiin kontrollissa, mutta onneksi sillon mua ei edes otettu pois kopasta siellä. Eläinlääkäri ei meinannu nähdä suuhun ollenkaan kun kuolaa valu niin paljon. Mä olin ihan peloissani. Mutta onneksi haavat oli parantuntu hyvin. Nyt äiskä sanoo, että talven aikana me aiotaan tehdä useita automatkoja äiskän kavereiden luo kylään, tai sitten vaan ajellaan pikku matka ja tullaan takas, etten mä yhdistäisi sitä kuljetuskoppaa ja autoa aina eläinlääkäriin. Turha toivo, mä tuun muistamaan aina ja ikuisesti minne siinä kopassa saattaa joutua.

Vähän on siis ollut vastoinkäymisiä, mutta kaiken kaikkiaan meidän kesä on kuitenkin mennyt ihan kivasti. Ollaan kaikki kisut tultu hyvin toimeen edelleen, ruoka maittaa ja riehutaan paljon.

Tämä tällä kertaa, oikein kivaa syksyä kaikille!

1915243.jpg