Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, käyköhän meidän sivuilla enää edes ketään vierailijoita? Syy kyllä vieritettäköön jälleen äiskän harteille, koska sen laiskuudesta ja saamattomuudesta tässä taas kerran on kysymys. Vuosikin on ehtinyt vaihtua, ja sanonta 'uusi vuosi, uudet kujeet' todellakin tällä kertaa pitää paikkansa!

Ensinnäkin ilouutinen: Anton löysi vihdoin ja viimein uuden oman kodin! Anton muutti jo yli vuoden kestäneen kotihoitojaksonsa jälkeen naapurikaupunkiin 12-vuotiaan kollin kaveriksi. Muutosta ei ole vasta kuin viikko aikaa, mutta ainakin toistaiseksi kuulumiset ovat olleet positiivisia. Nyt siis kaikki peukkuvarpaat pystyyn, ettei Antonia lähetetä maitojunalla takaisin! Sinne se sopii äijäseuraan paaaljon paremmin kun tänne tyttöin keskelle, ainakin minä ja Milla ollaan sitä mieltä. Äiskälläkin on nyt paremmin aikaa meille, kun ollaan vaan ihan kolmistaan (+ paistit, joissa niissäkin henki vielä pihisee).

Toinen jymyuutinen on se, että me muutetaan! Ei me Millan kanssa ihan heti tajuttu mitä se muuttaminen oikein on, mutta äiskä yritti selittää kovasti, ja ainakin se on nyt selvillä, että päästään sellaseen taloon, joka on ihan maan tasalla. Aikamoinen ero, kun nyt asutaan 7. kerroksessa! Ikkunoista kuulemma näkyy paljon paremmin pikkulintuja, ja kuulemma ehkä oraviakin! Ja sitten kuulemma saadaan Millan kanssa vaikka kaikki yöt läpeensä leikkiä superpalloilla ja vaikka millä, kun ei tarvitse pelätä, että alakerran naapurit häiriintyy. Ja sitten se on puhunut sellasesta kissatarhasta, sellasesta joka olis vähän niinkun parveke, mutta vielä parempi! Tuskin maltetaan odottaa, vaikka alkuun uusi koti varmaan jänskättääkin kovasti. Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin, ja päästään pian muuttamaan. Peukkuvarpaita siis pystyyn tämänkin asian tiimoilta!

Mutta loppuun vielä syy, miksi äiskä vihdoin jaksoi toimia kirjurina ja tuli tänne kirjoittamaan kuulumisia, eli upouudella kameralla otettu upouusi kuva: