Tänään oli Kamala Päivä.

Milla oli jo heti aamusta sitä mieltä, että jotain on nyt meneillään. Se varmaan tajus sen siitä, kun me ei oltu saatu ruokaa puoleen vuorokauteen. Enhän mä sellasta ees huomaa, ku ruoka ei oo olleskaan tärkeetä mulle, mut Milla kyllä huomas. Mä vaan kattelin ulos ikkunasta ja en tajunnu yhtään et kohta tätä tyttöä viedään.

Sitten äiskä yritti saada mua kuljetuskassiin. Mä en todellakaan ollu menossa! Mä kyllä muistin minne mut viimeks sillä kassilla vietiin, eläinlääkääriin. Ja sinne en halunnu joutua uusiks! Äiskä heitti sinne kassiin maitonappeja, mutta vaikka mä rakastankin niitä, en menny halpaan. Milla, meidän arkajalka, sen sijaan haki kaikki maitonapit sieltä kassin perukoilta, mut äiskä sano, ettei Milla lähe tänään meidän mukaan. Mukaan minne?!! Mä päätin että mäkään en lähde, äiskä saa mennä ihan keskenänsä. Ja vaikka se kuinka yritti saada mua sinne kassiin, mä pistin niin kovasti hanttiin ettei se saanu. Mut mun äiskä on liian ovela, se olikin ostanu uuden ison kuljetuskopan, ja sinne se sujautti mut hups vaan, ja mä olin nalkissa.

No, mä olin sit kopassa ja äiskä oli lähössä viemään mua ovesta ulos, ku Milla alko oksentaa. Mä oon aika varma, et Milla teki sen mun takia, yritti pelastaa mut. Et jos se oksentaa, niin sit kukaan ei lähe mihinkään. Mut äiskä sano, et ku Milla ahmi niitä maitonappeja tyhjään vatsaan, niin sen takia se oksensi. Sit vaan odoteltiin vähän aikaa ja lähettiin. Kiitos Milla, mutta suunnitelma petti ja pahasti.

Ja niinku mä pelkäsinkin, me mentiin eläinlääkäriin. Mä muistin sen tädin, ja vaikka se olikin hirmu ystävällinen, niin kyllä mä silti olin aika epäluulonen. Se täti meinas että multa saatais otettua verikoe ilman rauhotusta, mutta jo siinä vaiheessa kun se suihkutti mun tassuun desinfiointiainetta, mä sain slaagin. Vaikka yleensä mä oonki kiltti kisu, niin sillon mä menin niin paniikkiin, että kynnet esillä mä ponkasin pakoon ku sähikäinen. Niinpä mut oli sit pakko rauhottaa, ja hyi yök siitä tuli ällö olo! Olis ehkä kummiskin pitäny olla ihan nätisti, niin ei olis tarvinnu rauhottaa. Mulla on vieläkin vähän höntti olo, vaikka oon ollu kotona jo reilun tunnin.

Mut onneks oon kuitenkin jo kotona, ja kyl tää tästä. Mut kamala päivä tää kumminkin oli.